”Rekiviisujen” halveksunta ja houkutus : Keskustelu arkkiviisuista ja rekilauluista 1870-luvulta 1910-luvulle

The article focuses on the ways that popular songs printed in chapbooks and folk songs called rekilaulu were discussed in Finnish newspapers, magazines and fiction from the 1870s to the 1910s. Time after time, it was argued that popular songs corrupt the sense of proper (folk) poetry or arouse and titillate (wrong) sentiments: songs of courtship lead to immorality and those on famous villains enhance criminality. This kind of criticism, espoused by the educated Fennoman elite and “enlightened” peasants, had its roots in the nation building project that included a strong emphasis on popular education. The desire to have an effect on popular taste led to highly affective discussions. However, the views of self-taught authors were more positive, and the poetic vernacular of rhyming folksongs inspired young poets. Interestingly, disdain towards popular song culture slackened in informal gatherings of students, and chapbook sellers would appear in masquerades.Artikkelissa tarkastellaan arkkiveisuista ja rekilauluista käytyä keskustelua 1870-luvulta 1910-luvulle suomalaisessa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä muistelmissa ja fiktiivisissä teksteissä. Aineiston analyysi osoittaa, että keskustelu oli affektiivisesti värittynyttä: laulujen sanastosta ja aiheista löytyi moitittavaa, samoin runomuodosta. Molempien laulutyyppien paheksunta kumpusi kahdesta toisiinsa liittyneestä projektista: kansallisuusideologian motivoimasta yrityksestä saada aikaan suomenkielistä kansalliskirjallisuutta sekä pyrkimyksestä nostaa kansanihmisten sivistystasoa ja moraalista tilaa. Halu vaikuttaa rahvaan lauluihin ja lukemistoon ‒ ja käyttää näin valtaa julkisessa keskustelussa ‒ oli voimakkaan affektiivista. Kansanvalistushenkisissä kirjoituksissa suositeltiin ”oikeiden” runoilijoiden tuotteiden tarjoamista kansalle modifioituina rekilauluina ja arkkiveisuina. Tämä keskustelu liittyi osaltaan suomenkielisen runouden rekilaulubuumiin 1900-luvun vaihteessa, jolloin nuoret runoilijat hakivat rekilauluista inspiraatiota teksteihinsä